Mahlan aikaa (Yläkuu kustannuksen artikkeli)

Kun vanha kansa puhuu näillä sanoilla, he tarkoittivat että luonnossa on nouseva vaikutus. Keväällä sen näkee jokainen, kun seuraa mahlannousua. Nyt on siis helppo oppia, mitä koko loppuvuoden kasvava kuunvaihe, eli uudesta kuusta täysikuuhun , kasveille tekee: se saa veden virtaamaan maan alta kasvien solukoita pitkin oksiin ja latvaan. Se tapahtuu joka kasvavalla kuulla.

Kaikkein selvimmin se näkyy, kun sekä aurinko että kuu vetävät nestettä keväällä yhtä aikaa ylöspäin. Eli nyt ja seuraavalla kasvavalla kuulla. Nyt sen näkee silmillä: minkä tahansa pienen oksan katkaisee, se alkaa valumaan nestettä, ja täysikuuta kohti yhä voimakkaammin. Paikallisia eroja eri kasveissa ja puissa on, ja tuulensuunta vaikuttaa. Jos tulee kylmää tuulta monta päivää, mahlannousu hidastuu, ja jos tulee lämmintä tuulta, se voimistuu. Luonnossa kokonaisuus vaikuttaa.

Jotta osaisi käyttää kuukalenterin neuvoja valtavan monella tavalla, on tosi tärkeää yrittää katsoa luontoa niin tarkkaan, että huomaa pienen pienet asiat. Lapsista on tässä hyvä apu. He huomaavat ja katsovat innolla kaikkea. Ja heidän silmänsä ovat lähempänä maata näkemässä pienetkin tapahtumat.

Lapset voi ottaa mukaan kylvämään kukkien siemeniä ja kesävihanneksia, koulimaan ja uudelleenistuttamaan niitä. Nyt on yläkuu ja kasvu lähtee hyvin liikkeelle. Nyt kylvetään ja istutetaan niitä, mitkä halutaan kasvattavan satoa maan yläpuolisiin kasvinosiin.

Nyt silmä tarkkana jokaisen tutun puun ja pensaan kanssa! Minkä näköisiä silmut ovat nyt? Minkä värisiä ja kokoisia. Miten ne muuttuvat päivä päivältä kun ne avautuvat. Mistä ne saavat elinvoimaa lähteä kasvuun ja niiden solut täyttyvät vedellä. Mitä vauhtia vesi virtaa ”ylämäkeen” – vastoin kaikkea maalaisjärkeä vesi virtaa maasta ylös taivasta kohti puiden sisällä.

Kapillaari-ilmiö ei ihan selitäkään tätä, ja oksien kärjessä ei ole mitään kaivon vesipumppua vetämässä vettä sinne silmuun. Miten puu voi työntää vettä ylös tai mikä imun aiheuttaa?!

Vanha kansa näki ja sanoi että on ”nousevan kuun aika” eli ”ylikuu, ylöskuu, yläkuu”. Uusin tieteellinen tutkimus (Professori Gerald Pollack, University of Washington, Seattle, USA, The Fourth Phase of Water) on löytänyt, että vesimolekyylit ottavat sähkövarauksella kiinni puun solujen sisäpinnasta, ja pinoavat itsensä maasta ylöspäin rakentuen kuin siniset legopalikat kun lapsi rakentaa niistä tornia. Ne kiinnittyvät toisiinsa ja puun vesikanavien pintaan, vetäen toisiaan kerros kerrokselta ylöspäin sähkövirtauksen auttamana.

Puun sisällä ei ole täysin juoksevaa vettä, vaan hienoisesti sähköä omaavaa vettä, joka vetää vesimolekyylin plus ja miinusreunoilla itsensä kiinni kaikkeen ympärillään. Vain teflonin tapaisesta pinnasta sähköinen vesimolekyyli ei saa otetta, mutta puun johtojänteet eivät ole teflonia vaan täynnä pienenpieniä karvoja.

Ensimmäiset vesimolekyyli-legot kiinnittyvät puun vettä kuljettavien kanavien reunoille, seuraavat kiinnittyvät niiden päälle irti puuaineksesta, ja kerros kerrokselta tähän vesiputkeen rakentuu liukas vesikanava. Reunimmaisten vesimolekyylien pysyessä paikallaan, ne siirtävät keskellä vesikanavaa vesimolekyylejä ylöspäin tasaisena virtana. Vesi liikkuu sähköisen voiman vetämänä kohti puun latvaa, jossa se menee silmujen soluihin ja alkaa kasvattamaan lehtiä.

Vesi kiipeää ylös, koska kasvavan kuun aikaan maapallon magneettikenttä voimistuu, ja sähkövirran voimakkuus magneettikentässä voimistuu sen seurauksena. Maanpinnan ja ilmakehän välissä oleva sähkövirtaus voimistuu. Puun juuret ovat syvällä maassa, ja latva korkealla ilmassa. Vesi liikkuu niiden välissä.

Tämä magneettikentän voimistuminen on mittarilla mitattu ja tieteessä tunnettu. Sitä ei vielä ole yleisesti sovellettu kaikkien luonnonilmiöiden selittämiseen mutta tutkimus tästä on lisääntymässä. Vanha kapillaari-ilmiö saa tätä kautta tarkemman selityksen. Kestää varmasti vielä vuosia, ennen kuin vanha teoria kokonaan korvaantuu uusilla mittauksilla ja havainnoilla, mutta tämä on tieteellisesti jo löydetty professori Pollackin tutkimuksissa ja hänen kirjansa on helppolukuinen jos vain osaa lukea tavallista englanninkielistä tekstiä.

Nyt joka päivä ulos katsomaan oikein tarkkaan, miten kaikki tapahtuu, joka puussa, tulppaanissa, leskenlehdessä, pensaassa, kasvissa, mutta ennen kaikkea tutussa koivussa!

Tarvitsee katkaista vain ihan pienen oksan kärjen ja ripustaa pullon siihen. Kun käy katsomassa pullon täyttymistä, tulee tarkkaan seurattua, mitä vauhtia mahla valuu.

Jos jättää tiivistämättä pullon suun, saa myös jakaa mahlan kärpästen ja hyttysten kanssa. Tulee huomattua mitä vauhtia itikat keväällä heräävät. Ne ovat tärkeitä kevään merkkejä.

Silmät auki näkemään elämänvoiman valtava virtaus keväisessä luonnossa! Ja sitä juhlitaan Vappuna mahlasta tehdyllä simalla ja mahlaan leivotuilla munkeilla. Kippis keväälle!

Terveisin

Anne Pöyhönen (Kuva A.P. ei sitten löytynyt repusta muuta narua jolla sitoa pullo oksaan)

PS. Mahla parantaa ihmistä, se on ilmaista, ja sitä saa nyt. Talkoot pystyyn, hoidetaan siitepölyallergiat ja monet muut vaivat pois juomalla yltäkylläistä tuoretta luonnon valmistamaa kevätjuomaa! Niinkuin vanha kansa jo neuvoi.